maanantai 23. huhtikuuta 2018

taiwan I: beimen ja ximending

Mun harjoittelu loppui perjantaina 30. maaliskuuta, ja lähdin heti seuraavana aamuna kohti Taiwania. Aikaa ei ollut hukattavana, kun jäljellä oli vain yksi oikea lomaviikko ennen lukukauden alkua. Oon tosi iloinen että päädyin valitsemaan just Taiwanin matkakohteeksi. Se osoittautui aivan upeaksi paikaksi, johon haluaisin ehdottomasti päästä vielä joskus uudestaankin.
Tällä kertaa matka suuntautui ainoastaan pääkaupunki Taipein ympäristöön, koska mun aika ja budjetti oli niin rajallisia etten halunnut tehdä mitään stressaavaa rundia saaren ympäri. Jos joskus vielä pääsen Taiwaniin, haluaisin ehdottomasti käydä myös kuulemma todella kauniilla itärannikolla sekä etelän Tainanissa. Kuitenkin yllätyin positiivisesti siitä, miten paljon tekemistä ja näkemistä Taipeissa ja sen lähiympäristössä oli ja miten helppo pääkaupungista oli päästä luontoon. Oisin helposti voinut saada enemmänkin aikaa kulumaan pelkästään tuolla seudulla. 

Valokuviakin tuli otettua viikon aikana sadoittain, kun ihastelin kaikkea näkemääni kameran linssin kautta. Niinpä ajattelinkin tehdä tästä Taiwanin-reissusta useamman postauksen sen sijaan, että alkaisin tunkemaan kaikkea yhteen kilometripostaukseen. 
(Tätä kirjoittaessani oon muuten peiton alla hostellissa Kiotossa, jalat sattuu kun kävelin koko päivän temppeleitä kierrellen.. )
Majoituin We Come-nimisessä hostellissa Taipein länsipuolella, Beimenin metroaseman lähellä. Alue oli "vanhankaupungin" sydämessä ja omaan makuuni aivan täydellinen tukikohta. Ihan kivenheiton päässä hostellilta oli Taipein vanhin kauppakatu Dihua-jie, Dadaochengin rantabulevardi sekä Ningxian iltatori. Kävelymatkan päässä oli myös esimerkiksi Ximending eli Taipein nuoriso- ja LGBT-kulttuurin keskus sekä Taipein päärautatieasema. Modernin Taipein symboli, bambunvarren muotoinen Taipei 101-pilvenpiirtäjä (joka oli viime vuosikymmenellä joidenkin vuosien ajan maailman korkein rakennus) erottui kaukaisena siluettina.
Saavuttuani Taoyuanin lentokentältä Taipein päärautatieasemalle iltapäivä oli jo pitkällä, ja mulla oli kamala nälkä. Onneks Taipei on kasvissyöjille ja vegaaneille yks maailman helpoimpia matkakohteita. Taiwanissa on enimmäkseen uskonnollisista syistä paljon kasvissyöjiä, ja vastaavasti vegeravintoloita on lähes joka kadulla. Mäkin löysin lyhyellä kävelymatkallani rautatieasemalta hostellille vegeruokakojun, josta sain ison kulhollisen nuudelikeittoa alle 2 euron hintaan ja pääsin jatkamaan matkaani kylläisenä ja onnellisena.
Vanhassakaupungissa kävellessä tuli lievät flashback-vibat Vietnamissa viettämääni aikaan, varmaan lähinnä ilmastosta ja moottoripyörien runsaudesta johtuen. Myös lievä ränsistyneisyys ja katuruokakojut toivat mieleen muistoja aiemmilta reissuilta. Ero kliinisen järjestäytyneeseen Tokioon oli valtava, vaikka Taipeikin on kyllä ihan moderni ja hyvin toimiva kaupunki (itse asiassa monessa mielessä varsin uraauurtava! esimerkiks muoviroskauksen vähentämiseen liittyvät lait on paljon pidemmällä kuin Japanissa). Tuli sellanen olo, että tekee tosi hyvää olla vähän erilaisissa tunnelmissa. Ihmisetkin vaikutti rennommilta ja avoimemmilta. Tosin mua harmitti se, etten surkealla kiinallani pystynyt oikein aloittamaan mitään kunnon keskustelua paikallisten kanssa, kun heilläkin englanti oli usein aika heikoilla kantimilla. Kuitenkin tuntu kivalta nähdä ihmisten aterioivan kadunvarren kojuissa ja jopa riitelevän julkisesti, kun näitä juttuja ei Japanissa juurikaan tapahdu. 
Ekana iltanani Taiwanissa kävin syömässä Ningxian iltatorilla. Iltatorilta löytyy syötävää laidasta laitaan, paljon lihaa mutta myös vegejuttuja. Maistoin chou doufua ("stinky tofu", Taiwanin erikoisuus - ei kyllä ollut läheskään niin tujua kuin oisin kuvitellut,  mut melko koukuttavaa kyllä, samaan tapaan kuin kimchi :D söin tätä loppujen lopuks lähes joka päivä Taiwanissa ollessani. Se maistui lähinnä normaalilta atsuage tofulta tulisen kimchin kanssa.)  

Vinkkinä kasvissyöjille muuten - voisi olettaa, että chou doufu ois vegeystävällistä, mutta erityisesti mala choudoufun/keittoversion liemi sisältää usein ankan verta. "Kuiva" friteerattu chou doufu taiwanilaisen kimchin kanssa on tietääkseni yleensä OK kasvissyöjille. Mut kannattaa varmuuden vuoksi kysyä myyjältä tai tilata annos vegeravintolasta. Chou doufun lisäksi söin grillattuja sieniä ja wokattuja kasviksia, hyvä ja halpa illallinen.
Takaisin hostellille päästyäni menin suoraan nukkumaan, ja lähdin seuraavana aamuna tutkimaan Beimenin aluetta. 
Beimenissä oli paljon historiallisia rakennuksia, esimerkiksi vanha kaupunginportti ja Japanin hallintokaudella rakennettu postitoimisto. Jälkimmäisessä toimi myös pieni postimuseo.
Sieltä jatkoin Ximendingiin, jota oon kuullut verrattavan Harajukuun, koska siellä on Taipein isoin keskittymä katumuotia myyviä putiikkeja. En kyllä ihan allekirjoita vertausta, mut tykkäsin kuitenkin Ximendingistä. Tungosta oli paljon vähemmän kuin Takeshita-doorilla, ja katuruokaa tai tapiocateetä myyvät kojut loi rennompaa tunnelmaa. 
Kiinnitin huomiota siihen, että Taiwanissa uskonnolliset rituaalit, kuten ruoan ja juoman "uhraaminen", vaikuttaa olevan paljon isompi osa arkea kuin Japanissa. Uskontoa harjoitetaan myös temppeleiden ulkopuolella, mitä ei Japanissa juurikaan näe. Ximendingin trendialueellakin näin myyjien asettavan tällaisia pöytiä putiikkiensa edustalle eli "uhraavan" elintarvikkeita suitsukkeiden kanssa. Uhraaminen tuntuu kyllä vähän ylidramaattiselta sanalta, enemmänkin kyse on rukoilemisesta. 

Reissuni aikana oli myös perinteinen Qingming- eli niin kutsuttu hautojenlakaisufestivaali, jolloin näin paljon ihmisiä polttamassa leikkirahaa kaduilla (ilmeisesti tämän perinteen tarkoituksena on, että polttamalla rahaa se siirtyy kuolleiden läheisten käytettäväksi tuonpuoleiseen). Muistan, että Vietnamissa samaan vuodenaikaan ollessani ihmettelin papereiden polttamista. Taiwanissa näköjään noudatetaan samaa perinnettä. Japanilaiseen perinteeseen tällainen ei kuulu, se edustaa kiinalaista kulttuuria. 
Ximending oli hauska yhdistelmä isojen brändien myymälöitä ja pieniä katukojuja. Erään pääkadun varrelta löysin myös rauhallisen temppelin, joka oli kuin toisesta maailmasta. Astuessani sisään mustakaapuiset nunnat oli just keskellä jotakin musikaalista messua, kuuntelin laulua jonkin aikaa.

Temppelin lähellä oli Ximendingin "Punainen talo" eli historiallinen rakennus, joka on restauroitu myymälä- ja teatteritilaksi. Pohjakerroksessa on nyt matkamuisto- ja käsityömyymälöitä sekä kahvila, jossa viilennyin vähän aikaa. 

Taiwanissa on muuten todella kiva kahvilakulttuuri, löytyy japanilaistyylistä pourover-kahvia, espressoa, cold brew-kahvia, mitä vaan, ja kahvin laatu tuntui keskimäärin olevan todella hyvä. Monissa kahviloissa myytiin itsepaahdettuja papuja, ja ostin kotiinkin muutamasta eri kahvilasta drip bageja. Hintataso oli kyllä aika korkea, suunnilleen sama kuin Tokiossakin, mut toisaalta kahvin laatu ja kahvilanpitäjien ammattitaito oli selkeästi vähintään yhtä hyvää. 
 Punaisen talon takapihalla oli pieni keskittymä homobaareja sateenkaarilippuineen. Oon kuullut Taipeita tiluleerattavan Aasian LGBT-ystävällisimmäksi kaupungiksi, vaikka mulla ei ookaan mitään henkilökohtaista kokemusta siitä, onko näin. Kuulemma Taipein Pride on Itä-Aasian suurin ja bileet on parhaat.
Ximendingistä kävelin kaupungin halki idemmäs hallituskortteleiden, puistojen ja hiljaisten katujen läpi. Taipei tuntui tosi tyhjältä ja kadut avarilta Tokioon verrattuna, mikä oli virkistävää. 
Chiang Kai-Shekin muistomerkki on varmaan Taipei 101:n ohella kaupungin suosituin turistinähtävyys. En mennyt käymään sisällä, koska alue kuhisi mannerkiinalaisia turistiryhmiä, ja jonot olisi varmaan olleet hirveät.
CKS-monumentilta jatkoin kävelemistä Taipein halki, kohti Xiangshan-kukkulaa keskustan itäpuolella. Matkan varrella päädyin puolivahingossa syömään kuuluisassa Din Tai Fung-ravintolassa, kun huomasin sen kävellessäni Ximenin läpi. Ajattelin, ettei siellä kuitenkaan ole tilaa, mut pääsin heti sisälle kun sanoin että voin mielelläni jakaa pöydän jonkun kanssa. Päädyin sit syömään kahden korealaisen miehen kanssa, jotka eivät juurikaan puhuneet englantia.
Din Tai Fung tunnetaan xiaolongbao-nyyteistä, jotka on yleensä täytetty sianlihalla. Mä tilasin kurpitsatäytteisiä nyyttejä, jotka oli myös hyviä, mut en nyt sanoisi että parhaita ikinä. Tilasin pitkän kävelemisen jälkeen sudennälkäisenä ihan liikaa ruokaa - kurpitsanyyttien lisäksi myös tulisia kurkkupikkelsejä, sienitäytteisiä nyyttejä, seesaminuudeleita ja jälkiruoaks vielä tarotäytteisiä nyyttejä :D En päässyt vähään aikaan liikkeelle. Tää oli myös reissun kallein ateria, mutta oli kuitenkin ihan kiva kokeilla jotain kuuluisaa ravintolaa kun en kovin usein semmoista harrasta (eikä hinta loppujen lopuksi niin järkyttävä ollut - 500 Taiwanin dollaria eli noin 14 euroa). Palvelu tuolla oli myös ihan superhyvää, sanoin etten syö lihaa ja ne mielellään suositteli ja mukautti annoksia sen perusteella, tarjosi koko ajan lisää teetä yms. Japanissa kasvisnyyttejä saa tosi harvoin, joten oli kiva pitkästä aikaa syödä XLB-ateria. 
 Kun vihdoin toivuin ruoasta tarpeeksi jatkaakseni kävelemistä, suuntasin eteenpäin kohti Xiangshania.
Xiangshan eli "norsuvuori" on sekä paikallisten että turistien suosima paikka auringonlaskun ihasteluun, koska sieltä on hienot näkymät Taipein yli.

Nimestään huolimatta "vuori" ei ole kovin korkea, vaan sen huipulle kävelee noin 20-30 minuutissa. Kiivetessäni iltarusko alkoi hiipiä kaupungin ylle.

Laskeuduttuani takaisin maan kamaralle suuntasin junalla takaisin Beimeniin ja nukkumaan. Käveleminen on paras tapa saada tuntumaa uuteen ympäristöön, ja yks lempiasioistani maailmassa on se, kun saa vaan vaellella uudessa kaupungissa koko päivän.

Seuraavalla kerralla luvassa lyhyempi postaus Tamsuin rannikkokaupungista!